Sain juuri valmiiksi
Hyytävän kylmyyden, Islantiin (Reykjavikiin) sijoittuvan dekkarin.
Sivuja on 279, ja kirja on kirjoitettu 2007, ja Seija Holopainen on suomentanut sen vuonna 2009. Painopaikkana Gummerus Kirjapaino Oy.
Arnaldur Indriðason on islantilainen kirjailija, historiantutkija, elokuvakriitikko ja toimittaja. Vuonna 2000 ilmestynyt Mýrin (Räme) on ensimmäinen suomeksi käännetty islantilainen dekkari.
Olen kaikki Indriðasonit hakenut kirjastosta. Isäni joskus mainitsi Rämeestä, mutta unohdin pian kirjailijan nimen - islantilaiset nimet eivät ole vahvuuteni.. Myöhemmin olin isäni kanssa kirjastossa ja muistin kysyä, mistä kirjasta oli kyse. Hän näytti Rämeen, ja lainasin sen.
Indriðasonin kirjat ovat luonteeltaan melko verkkaisia, rauhallisia, verellä ei mässäillä eikä ruumiita tule ylenmäärin. Ainkin Rämeen kohdalla minulla meni vielä nimet sekaisin, ja lausun nimet varmasti päässäni väärin. Kirjojen alussa on lyhyesti kerrottu islannin kielestä, nimistä ja kirjaimista ja niiden lausumisesta. Mielenkiintoista islannin nimissä on se, että varsinaisia sukunimiä ei ole. Vain pienellä vähemmistöllä on sukunimi. Lakien mukaan vanhat sukunimet saa pitää, mutta uusia ei saa ottaa. Islantilaiset käyttävät ns. patronyymiä: kaikki ovat siis jonkun poikia ja tyttäriä, ja heitä puhutellaan joko pelkällä etunimellä tai koko nimellä. Puhelinluettelokin on aakkostettu etunimien mukaan.
Olen lukenut Indriðasonilta seuraavat kirjat: Räme (Mýrin), Haudanhiljaista (Grafarþögn), Ääni kuin enkelin (Röddin), Mies järvessä (Kleifarvatn), Talvikaupunki (Vetrarborgin), Hyytävä kylmyys (Harðskafi).
Sarjan päähenkilö on Erlendur-niminen poliisi. Erlendurin oman historian tragedia on se, että kun hän oli lapsi, hän ja hänen kaksi vuotta nuorempi pikkuveljensä lähtivät isän mukaan Eskifjörðurin nummelle, jossa myöhemmin puhkesi raivoisa lumimyrsky. Erlendur löytyi hankeen hautautuneena, mutta pikkuveljeä ei löytynyt koskaan.
Erlendur on ollut kerran naimissa, mutta lähti liitosta lasten ollessa pieniä. Lapset ovat nyt aikuisia ja kamppalevat omien demoniensa kanssa: Sindri Snaer kamppailee alkoholin ja Eva Lind huumeiden kanssa. Eva Lind menetti syntymättömän lapsensa huumeiden takia ja lähes kuoli itsekin. Hyytävässä kylmyydessä Erlendurin lapsilla menee suht hyvin. Erlendur ei tule lainkaan toimeen ex-vaimonsa kanssa. Eva Lind koittaa tässä kirjassa saada vanhempansa keskustelemaan keskenään. He pääsevätkin samaan paikkaan samaan aikaan, mutta keskustelusta ei tule mitään.
Hyytävä kylmyys on erilainen kuin aiemmat kirjat. Aika paljon henkimaailman juttuja. Kirjan alussa María-niminen nainen tekee itsemurhan hirttäytymällä mökillään. María on menettänyt pari vuotta aiemmin äitinsä syövälle. Marían ollessa pieni, hänen isänsä hukkui samaisella mökillä järveen. María on hyvin kiinnostunut kuoleman jälkeisestä elämästä ja toivoo näkevänsä äitinsä uudelleen. Hän on sopinut juuri ennen äitinsä kuolemaan, että äiti antaa jonkin merkin myöhemmin, jos kuoleman jälkeen on elämää. Marcel Proust oli äidin lempikirjailija, ja he sopivat, että Proustin välityksellä äiti ilmoittaa Maríalle. Pari vuotta kuluu, kunnes eräänä aamuna olohuoneen lattialla on auki Proustin kirja. María pitää selvänä, että äiti on käynyt paikalla. María hakeutuu meedion luo, jotta saisi lisätietoa äidistä.
Samaan aikaan Erlendur painii omien muistojensa kanssa. Erlendur on aina syyttänyt itseään pikkuveljen katoamisesta, ja miettii, miksi hän selviytyi. Erlendur on kertonut hyvin harvoille tragediastaan: edes ex-vaimolleen hän ei kertonut siitä. Eva Lind oli ensimmäinen perheenjäsen, jolle Erlendur kertoi.
Hän uppoutuu vapaa-ajallaankin katoamistapauksiin. Poliisintyössään hän on tutkinut katoamistapauksia, ja nyt vielä viimeisen kerran koittaa selvittää 30 vuotta vanhoja katoamisia. Kaksi tapausta nivoutuvat lopulta yhteen ja selviävät.
Vaikka Erlendur tutkii muitakin juttuja samalla, koko ajan kulkee Marían itsemurha mukana. María
on hyvin herkkä, ja käy ilmi, että María on käynyt kahdella eri meediolla ennen kuolemaansa. Jälkimmäinen oli nimeltään Magdalena, josta kukaan muu Reykjavikin meedioista ei ole kuullut koskaan. Oliko hän huijari ja mitä tekemistä hänellä oli Marían kuoleman kanssa?
Olen parin viikon sisällä lukenut kaksi kirjaa, joissa käsitellään kuoleman jälkeistä tilaa. Ensimmäinen oli Lars Keplerin Playground ja nyt Hyytävä kylmyys. En tiedä, miten paljon esim. Suomessa on meedioita tai miten uskottavia he ovat. Mietin kuitenkin etenkin Hyytävän kylmyyden aikana, että meedioilla on valtava voima ja vastuu, mikäli asiakas on henkisesti epätasapainoinen. Uskottava meedio mahdollisesti pystyy henkisesti epätasapainoisen asiakkaan sysäämään kumpaan suuntaan tahansa. Itse en ole koskaan meediolla käynyt, enkä koe sitä tarpeelliseksi. Varmasti kuitenkin on paljon ihmisiä, jotka hakevat vastauksia mistä tahansa, mistä saavat. Meedio Magdalena sai sysättyä Marían lähemmäs itsemurhaa.
Jännittävää on myös, että Playgroundissa ja Hyytävässä kylmyydessä molemmissa "tapettiin" ihminen muutamaksi minuutiksi. Syyt olivat erit. Hyytävässä kylmyydessä muutamia vuosikymmeniä sitten Tryggvi-nimisen opiskelijan sydän pysäytettiin hetkeksi, jotta saataisiin selvyys, onko kuoleman jälkeen jotain. Mitään ei ollut, oli vain hyvin syvä rauha. María halusi myös, että hänen lääkäri-aviomiehensä Baldvin pysäyttää hänen sydämensä hetkeksi. Baldvinilla oli kuitenkin pahat mielessä. Maríalla oli runsaasti perintörahaa (raha! ah tuo rakas vanha motiivi) ja Baldvin oli veloissa. Baldvinin suunnitelmiin ei kuulunut Marían herättäminen, mutta María meni kuitenkin vielä heräämään, jolloin Baldvin vaihtoi suunnitelmaan B ja hirtti Marían. Erlendur sai tämän selville, mutta todisteita ei ollut. Oli vain tunnustus, jonka Erlendur oli saanut Baldvinilta kahden kesken.
Indriðasonin kirjoissa on kolea ja harmaa tunnelma pitkin matkaa. Maisemia kuvataan jonkin verran, mutta lähinnä tuulisia ja myrskyisiä nummia. Reykjavikin kuvausta ei juuri ole.
Mielestäni Hyytävä kylmyys oli parasta Indriðasonia tähän mennessä. Arvosana 9.
