Luin tämän kirjan jo jokin aika sitten, mutta täytyyhän blogiin täytettä saada :) Ja olen jo kirjablogia pohtinut pidempään, joten miksi en voisi vanhoista tehdä tekstiä? Sitä paitsi lukemisesta ei ole kuin noin kuukausi aikaa. Blogin perustin siksi, kun unohdan helposti kirjat (nopea ahmiminen väsyneenä), mutta kaipa minä tästä jotain vielä muistan. Toivotaan :)
Kirja on Lasiruumiit, jonka on kirjoittanut Erik Axl Sund. Kirja on kirjoitettu 2014 ja käännetty suomeksi vuonna 2015 kustannusosakeyhtiö Otavan toimesta, suomentajana Kari Koski. Sivuja kirjassa on 411.
Kirjasta päällimmäisenä tunteena jäi ahdistus mieleen. Olin jopa jättää kirjan kesken, sen verran ahdistava oli, mutta jatkoin kuitenkin - ja olen tyytyväinen, että jatkoin. Lukukokemuksena oli kuitenkin hyvä.
Ruotsia ravistelee nuorten itsemurha-aalto. Poliisi on ymmällään. Ainut tekijä, joka itsemurhia yhdistää, on bändi nimeltä Nälkä. Käy ilmi, että itsemurhaa suunnittelevat nuoret ovat lähestyneet nälkää, joka tekee jokaiselle oman kappaleen, jonka kesto on sama kuin kyseisen nuoren syntymäpäivä (2.3. syntyneellä kappale kestää 2min 3s, 25.7. syntyneellä kappale kestää 25min 7s.). Kappaleen aikana / heti sen jälkeen nuori tekee itsemurhan.
Päähenkilö on poliisi nimeltä Jens Hurtig. Muutamia viittauksia tulee Erik Axl Sundin edellisiin teoksiin, Varistyttö-trilogiaan. Hurtig vilahti Varistytössä, ja Varistytön päähenkilö, Jeanette Kihlberg hieman osallistuu tutkintaan.
Minulla meni hetki, että pääsin kirjassa sisälle siihen, miten kirja muodostuu. Tai siis kirja hyppeli jonkin verran. Alkuun tuntui, että henkilöitä oli aivan liikaa. En ollut pysyä yhtään mukana, kuka on kukin. Jokaisessa kappaleessa kerrottiin aina yhdestä henkilöstä ja kappaleet saattoivat olla hyvinkin lyhyitä. Nälästä kertovat kappaleet olivat "minä"-muodossa. Etenkin Nälän kertomat olivat hyvin painostavia ja ahdistavia. Huumeet (heroiini) ja itsensä viiltely olivat suuressa osassa.
Totesin juuri, että lukemisesta on jo sen verran kuitenkin aikaa, etten enää ihan pääse kirjaan sisälle. Aloin äsken miettimään nimeä "Lasiruumiit". Nuoret, jotka tekivät itsemurhan (tai yrittivät), olivat tietysti hyvin hauraita sisältä, lasia.
Kirjan loppukohtaus oli kuin potkaisu mahaan. Jäi hyvin tyhjä olo pitkäksi aikaa.
Olen aina herkkä eläinjutuille kirjoissa. Yhdessä kohtaa kissan kannalta näytti hyvin pahalta, mutta onneksi ei käynyt niin pahasti, miltä ensin näytti. Ihan kuntoon kissa ei tullut, mutta selvisi kuitenkin :)
Hirveästi kirjassa oli epäolennaisia asioita. Tietysti täytyy monella eri tavalla kertoa, miten sairas Nälkä oli, ja miten hajalla hän on ollut lapsesta saakka. Kuitenkin kissakohtaus oli vain ylimääräistä pahaa oloa aiheuttava, lisäksi kissan omistajan Aimanin raskaus oli tavallaan vähän turha. Ja sekin päättyi huonosti.
Luulen, että luen seuraavankin Erik Axl Sundin kirjan, mutta jos menee vielä ahdistavammaksi, lopetan kirjailijan seuraamisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti