Kyseessä on ensimmäinen blogikirjoitukseni ikinä. Päätin
aloittaa blogin, koska jo pitkään on tuntunut siltä, että luen liian nopeasti
liian väsyneenä, enkä hetken päästä muista kirjasta yhtään mitään. Hyvää toki
on se, että voin lukea hyviä kirjoja uudelleen, mutta olisi kiva myöhemmin
vielä muistaa kirjasta jotain J
Ensimmäinen kirja, josta kirjoitan, on
Stefan Ahnhem: Pimeään jäänyt 2014,
Suomentanut Laura Beck, WSOY 2015,
534 sivua
Kirja alkaa sillä, että rikostutkija Fabian Risk muuttaa
perheineen Tukholmasta kotikaupunkiinsa Helsingborgiin. Muuttopäivänä Riskin entisestä
koulusta löydetään ruumis: teknisen työn opettaja Jörgen Pålsson on murhattu.
Pålssonin kädet on silvottu irti, ja ne löytyvät koulun suihkuhuoneesta.
Murhapaikalla on luokkakuva, josta on ruksittu yli Pålssonin kuva. Pålsson oli
Riskin luokkatoveri, ja sitä kautta RIsk ajautuu mukaan selvittämään murhaa.
Pian selviää, että Pålsson kaverinsa kanssa kiusasivat rankasti Claes Mällvik
-nimistä luokkatoveria. Risk tajuaa, että Pålsson käytti aina käsiään
kiusatessaan / kiduttaessaan, hänen kaverinsa käytti jalkoja.
Ensimmäinen epäilty on Claes Mällvik, joka sittemmin on
opiskellut kirurgiksi, menettänyt hetkellisesti lupansa hoitovirheen takia,
vaihtanut nimensä ja jatkanut uraansa. Kun Mällvik löytyy murhattuna, ei epäiltyä
enää ole.
Kirja imaisi heti mukaansa. Kyllä ruotsalaiset osaavat!
Maisemakuvausta ei juuri ollut, mentiin vain paikasta toiseen. Pidän kovasti
esim. Anna Janssonin kirjoista, joissa on tarinan lisäksi runsaasti kuvausta
Visbysta. Hieman alkutilanne oli hassu: Risk oli käynyt ostamassa talon ilman
perhettään, ja kävi ilmi, että talossa on kellarissa vanha leivinuuni, jota
Risk ei ollut edes huomannut taloa ostaessa. Lisäksi monta kertaa viitattiin
tapahtumiin, joita Tukholmassa oli tapahtunut ja joiden takia Risk oli
muuttanut Helsingborgiin, mutta näitä tapahtumia ei avattu viittauksia enempää.
Jopa katsoin Googlesta kirjailijan: onko tämä varmasti ensimmäinen kirja vai
pitäisikö minun tietää jotain enemmän. On ensimmäinen kirja. Viitattiin myös
parisuhteen ongelmiin, mutta niitäkään ei avattu sen enempää. Pääpointtina
tuntui olevan murhat, ja kaikki ylimääräinen oli… noh, ylimääräistä. Tosin
sivuja oli jo tällä yli 500.
Poliisin toiminta oli hieman oudohkoa. Otetaan suoraan
tutkintaan mukaan kyseisen luokan oppilas, joka tosin on rikostutkija. Eikö
hänen pitäisi olla samalla tavalla epäilty kuin muidenkin? Muutamat poliisit
häntä hieman epäilivätkin.
Aina välillä tuli mukaan päiväkirjatekstiä, jonka edetessä
voin hyvin huonosti. Päiväkirjassa kuvattiin, että sitä mukaa kuin kiusaaminen
eteni, kiusaamisen kohde kidutti enemmän omaa lemmikkiään (hamsteri tms).
Lopulta lemmikki-Laban kuoli. Tämän kirjailija teki mielestäni taitavasti, kun
keskivaiheen jälkeen selvisi, että päiväkirjan kirjoittaja ei ollutkaan Claes
Mällvik tai murhaaja, vaan aivan muu ja päiväkirjaa olikin kirjoitettu kirjan ”nyt”-hetkessä.
Muutamia ns. turhia uhreja oli. Tanskalainen tyttö, joka oli
huoltoasemalla töissä. Tosin tyttöä tarvittiin siinä kohtaa, että tanskalaiset
kiinnostuvat tapahtumista ja tytön murhaa edeltävillä tapahtumilla saatiin
tanskalaisten poliisipomo ns. nesteeseen. Onneksi nilviäinen ei selvinnyt
pälkähästä, vaikka pahalta näyttikin. Suuressa loppukohtauksessa kuoli jo
ihmisiä kuin heinää, vähän turhaa ehkä.
Oudointa oli, että murhaajaksi paljastui mies, joka oli
ollut samalla luokalla uhrien kanssa, mutta jonka olemassaoloa kukaan ei muistanut!
Päähenkilö Risk oli arvioni mukaan noin 45-vuotias. Teini-iästä on siis noin 30
vuotta, mutta miten kukaan voi muka niin totaalisesti unohtaa luokkakaverin,
vaikka olisikin erittäin hiljainen? Mietin itse, pystyisinkö nimeämään kaikki
yläasteen luokkakuvasta (yläasteesta on vasta vajaa 20 vuotta), mutta väitän,
että pystyn. Motiivi ei ollut mielestäni hyvä. Kirjailija sai toki pakan
sekaisin siinä vaiheessa, kun Mällvik kuoli. Jonkin verran liikaa kirjailija
kuvaili murhatapoja, mutta mässäilyä ei ollut. Murhatavoissa tuli esille
suunnaton turhautuneisuus, katkeruus ja viha, jota murhaajalla oli luokkaansa
kohtaan. Hän oli aina ollut näkymätön mies, jota hän käytti myös nimimerkkinä.
Loppupuolella selvisi, että Riskin poika Theodor on ollut
kiusattuna myös. Varmasti vanhemmat voivat olla hyvinkin ulkopuolisia teinin
elämässä, ja RIsk ei tunnu olevan kovin paneutunut isä. Oli kuitenkin
erikoista, että kirjan loppupuolella kului kolme päivää niin, että isä ja poika
keskustelivat vain tekstiviestein, vaikka olivat molemmat kotona – toinen oli
ylä- ja toinen alakerrassa.
Joissakin kohdissa hieman epäuskottava kirja, mutta sen
verran imaiseva ja vetävä, että pistin heti varaukseen kirjailijan uuden
kirjan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti